Litteraturundervisning och ämnessyn i modersmål och litteratur: En kvalitativ undersökning bland 13 modersmålslärare inom den grundläggande utbildningen (åk 7–9)

I denna avhandling undersöker jag hur modersmålslärare inom den grundläggande utbildningen (åk 7–9) undervisar i litteratur. De frågor jag ställer mig är: Hur förverkligar lärarna sin litteraturundervisning i praktiken, hur förhåller de sig till den nya läroplanen i ämnet, Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen 2004, samt med vilken ämnes-, litteratur- och kunskapssyn utgår de från i sin undervisning? Undersökningsresultatet analyseras utifrån läroplan och utifrån en läsarorienterad, sociokulturell och funktionell litteratursyn och litteraturpedagogik. Undersökningen är kvalitativ och riktar sig i form av ett frågeformulär till alla modersmålslärare i högstadierna i huvudstadsregionen. Tretton lärare deltar slutligen och åtta av dessa svar uppföljs genom en tematisk intervju. Undersökningen sker våren 2005. Forskningsresultatet visar på att flera av lärarna till stor del bygger upp sin undervisning utifrån färdiga uppgifter och koncept och att undervisningen styrs av metoden, av frågan hur. Dessa lärares undervisning sker således inte utgående från en enhetlig ämnes-, litteratur- och kunskapssyn, utan ämnessynen varierar beroende på uppgift. Recensionen är den arbetsuppgift som är vanligast bland lärarna, även om flera lärare ställer sig tveksamma till den. Övriga uppgifter som förekommer bland flera lärare är uppgiftskoncept kring klassiker och litterära samtal inför klass. Tematisk litteraturundervisning används även av flera lärare, liksom Netlibris, som innebär att två klasser från olika skolor över nätet diskuterar en skönlitterär text. Både Netlibris och tematisk litteraturundervisning är metoder som lärarna förhåller sig positiva till och ser pedagogiska fördelar med. Den tematiska undervisningen sker emellertid ofta i form av koncept som återkommer i samma form år efter år. Två lärare strävar dock efter att arbeta utifrån en enhetlig ämnessyn – den erfarenhetspedagogiska. Dessa lärare använder sig av färre koncept i sin undervisning. De bygger snarare upp sin undervisning utifrån frågan varför än hur, vilket innebär att de i högre grad har möjlighet att beakta elevernas intressen och behov i utformandet av undervisningen. Detta syns bland annat i valet av böcker och teman. En av dessa lärare använder sig även av portfölj- och loggboksmetodik och låter, i enlighet med läroplanen, eleverna själva vara med och utvärdera undervisningen och den egna utvecklingen. Lärarna verkar överlag förhålla sig mera positiva till de uppgifter som bygger på dialog och som tar fasta på läsaren i läsprocessen. Trots att lärarna betonar dialogens betydelse i litteraturundervisningen, bygger undervisningen ändå ofta, och i flera fall helt och hållet, på uppgifter som saknar dialog. En av orsakerna till detta kan vara att gamla koncept, trots nya uppgifter, lever kvar i undervisningen. Att lärarna framhåller de uppgifter som utgår från läsning av gemensamma texter och som tar fasta på en läsarorienterad och sociokulturell litteratursyn, visar dock på att de nya uppgifterna håller på att omkullkasta de gamla; lärarnas litteraturundervisning befinner sig således i förändring. Samtliga lärare förhåller sig positiva till litteraturundervisning och framhåller att litteraturen sedan deras egen skoltid fått en mera framträdande roll i undervisningen. De påpekar också att modersmålsundervisningen idag är mindre färdighetsinriktad och går mot en ökad dialog.

Jeremia 20:7-13 psykoanalyysissa : Nimettömän valituslaulun syntyprosessi tekstin objektimielikuvien muutosten valossa

Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää tekstin Jer 20:7-13 jumalakuvaa ja muita ”tekstin puhujan” ilmaisemia vuorovaikutussuhteita ja vaihtelevia tunteita. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Jeremian kirja tai sen yksittäiset jaksot kuvaavat profeetan persoonaa ja historiallista taustaa. Tekstit voivat kuvata myös muita myöhempiä tilanteita ja asenteita. Tämän tutkimuksen pääasiallinen eksegeettinen metodi on syvyyspsykologinen. Se saattaa pystyä kertomaan jotakin siitä, miten tutkittava teksti peilaa menneisyyden kokemuksellisia kaavoja. Samaan tapaan kuten psykohistoriassa, tutkimus ei yritä tutkia, tulkita tai rekonstruoida tradition tai historian Jeremiaa. Syvyyspsykologinen eksegeesi on tunnistettu jo aiemmin, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä ei vielä ole sovellettu yksittäisiin teksteihin. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelma avaa tekstin sisäisiä ja vaihtelevia vuorovaikutussuhteita eli objektisuhteita. Tutkimus nimittää tätä vuorovaikutussuhteiden analyysiä objektisuhdeanalyysiksi. Se perustuu teologian tohtori, psykoanalyytikko Matti Hyrckin psykoanalyyttiseen suhteessaolon perusmielikuvien teoriaan (SPT), jonka hän esittelee väitöskirjassaan Mielen kuvat Jumalasta (1995). Tekstin Jahve-kuvat on nähtävä objektirepresentaatioina. Nämä vahvasti värittyneet representaatiot ja kuvat kertovat enemmän kokijasta itsestään kuin niistä objekteista, joiden kuviksi ne ovat syntyneet. Käsitys objektien sisäsyntyisyydestä mahdollistaa Hyrckillä objektisuhteiden systematisoinnin ja SPT:n luomisen. Siten emotionaaliset silmälasit on tämän tutkimuksen tekijän mielestä mahdollista valjastaa myös tutkijan käyttöön. Tutkimuksen laaja näkökulmia hakeva teoriaosuus varmistaa tämän. Hermeneuttinen ”kolmen maailman malli” on lukijakeskeisyyteen ja kulttuurihyppyyn arvokas työväline. Jeremian kirja sisältää useita osin runomuotoisia valituksia, joista tutkittava teksti on viimeinen. Valituslaulujen sarja päättyy tutkittavaa tekstiä seuraavaan syntymäpäivän kiroamiseen jakeissa 14-18. Valituksen edellä kontekstina on joitakin kertomuksia Jeremiasta, mutta vasta jakeessa 20:2 Jeremia nimetään profeetaksi. Muuten valittaja on nimetön. Jeremia-kertomusten kehys on tässä toimituksellinen ja valituksen jälkeen seuraa deuteronomistista saarnaa Juudaa ja Jerusalemia vastaan. Tutkimus selvittää jakeiden 7-13 rakennetta, sisältöä ja tulkintaa ensin lähinnä laji- ja kirjallisuus- kriittisesti. Tutkimus osoittaa, että Jeremian valitus noudattaa yksilön valituslaulun kaavaa, mutta ei kuitenkaan yksiselitteisesti taivu lajin usein stereotyyppisiin tarkoituksiin. Suurin syy tähän on tekstin proosa- ja runomuodon vaihtelu ja sisällön hajanaisuus. Edes valituksen ydintä ei voi varmistaa, vaikka valituslaulun nuorimpina osina on tyypillisesti helppo pitää loppupuolen kollektiivisia lisiä. Varsinainen valitus on jakeissa 7-9 ja jakeet 10-13 ovat todennäköisimmin monivaiheinen päätössarja. Tutkimuksen keskeiset objektisuhdeteoreettiset peruskäsitteet sisäinen subjekti ja sisäinen objekti ovat ihmisen tiedostamattoman tason mielikuvia. Varhaisen tilan vuorovaikutusmielikuvien sisäisinä subjekteina ovat Riippuvainen ja Itseriittoinen. Ne ovat vaihtelevissa suhteissa Houkuttajan ja Hallitsijan muotoisia sisäisiä objekteja kohtaan. Myöhäisessä tilassa objekteille on syytä antaa uudet nimet: Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja. Tutkimus etenee osoittamalla tekstin ja SPT:n mukaisen mallin samankaltaisuuksia. Samalla on ollut mahdollista ottaa kantaa myös tekstin saumoihin ja tekstin syntyprosessiin. Tekstin objekti osoittautuu pääosin Hallitsijaksi, sillä Houkuttajan muotoisista jumaluuksista on kollektiivisesti pyritty tekemään pesäeroa Jerusalemin temppelin hävityksestä lähtien. Silti muistoista ja Houkuttajaksikin värittyneistä kaipuun ja pelon muodoista ei päästä eroon. Valituksen alkujakeita 7-9 leimaa Riippuvaisen masennus ja Itseriittoisen häpeä. Jakeissa 11-13 Hallitsijan muotoinen Jahve Sebaot tarjoaa hierarkkista symbioosia. Myöhäistä Vaatijaa ei tutkittavassa tekstissä ole kuin vanhurskaan käsitteenä, joka deuteronomistisessa teologiassa perustuu Jahven sanan kuulemiseen ja lain noudattamiseen. Tutkimus pyrkii osoittamaan, että kaikilla kokemuksilla on jollakin tavalla sekä yhteisöä että yksilöä eheyttäviä tarkoituksia. Kun valitus päättyy sarjaan vakuutuksia ja huipentuu kollektiiviseen ylistyskehotukseen, myös niillä on tarkoitus. Yksi osa tutkimustehtävää on ollut testata psykoanalyyttisen objektisuhdeteoreettisen metodin toimivuutta eksegeettisessä tutkimuksessa. Vaikka tulokset ovat suuntaa antavia, metodi on osoittautunut toimivaksi.

Innate immune system and adiponectin in diabetic nephropathy in type 1 diabetes

Introduction: The pathogenesis of diabetic nephropathy remains a matter of debate, although strong evidence suggests that it results from the interaction between susceptibility genes and the diabetic milieu. The true pathogenetic mechanism remains unknown, but a common denominator of micro- and macrovascular complications may exist. Some have suggested that low-grade inflammation and activation of the innate immune system might play a synergistic role in the pathogenesis of diabetic nephropathy. Aims of the study: The present studies were undertaken to investigate whether low-grade inflammation, mannan-binding lectin (MBL) and α-defensin play a role, together with adiponectin, in patients with type 1 diabetes and diabetic nephropathy. Subjects and methods: This study is part of the ongoing Finnish Diabetic Nephropathy Study (FinnDiane). The first four cross-sectional substudies of this thesis comprised 194 patients with type 1 diabetes divided into three groups (normo-, micro-, and macroalbuminuria) according to their albumin excretion rate (AER). The fifth substudy aimed to determine whether baseline serum adiponectin plays a role in the development and progression of diabetic nephropathy. This follow-up study included 1330 patients with type 1 diabetes and a mean follow-up period of five years. The patients were divided into three groups depending on their AER at baseline. As a measure of low-grade inflammation, highly sensitive CRP (hsCRP) and α-defensin were measured with radio-immunoassay, and interleukin-6 (IL-6) with high- sensitivity enzyme immuno-assay. Mannan-binding lectin and adiponectin were determined with time-resolved immunofluorometric assays. The progression of albuminuria from one stage to the other served as a measure of the progression of diabetic nephropathy. Results: Low-grade inflammatory markers, MBL, adiponectin, and α-defensin were all associated with diabetic nephropathy, whereas MBL, adiponectin, and α-defensin per se were unassociated with low-grade inflammatory markers. AER was the only clinical variable independently associated with hsCRP. AER, HDL-cholesterol and the duration of diabetes were independently associated with IL-6. HbA1c was the only variable independently associated with MBL. The estimated glomerular filtration rate (eGFR), AER, and waist-to-hip ratio were independently associated with adiponectin. Systolic blood pressure, HDL-cholesterol, total cholesterol, age, and eGFR were all independently associated with α-defensin. In patients with macroalbuminuria, progression to end-stage renal disease (ESRD) was associated with higher baseline adiponectin concentrations. Discussion and conclusions: Low-grade inflammation, MBL, adiponectin, and defensin were all associated with diabetic nephropathy in these cross-sectional studies. In contrast however, MBL, adiponectin, and defensin were not associated with low-grade inflammatory markers per se. Nor was defensin associated with MBL, which may suggest that these different players function in a coordinated fashion during the deleterious process of diabetic nephropathy. The question of what causes low-grade inflammation in patients with type 1 diabetes and diabetic nephropathy, however, remains unanswered. We could observe in our study that glycemic control, an atherosclerotic lipid profile, and waist-to-hip ratio (WHR) were associated with low-grade inflammation in the univariate analysis, although in the multivariate analysis, only AER, HDL-cholesterol, and the duration of diabetes, as a measure of glycemic load, proved to be independently associated with inflammation. Notably, all these factors are modifiable with changes in lifestyle and/or with a targeted medication. In the follow-up study, elevated serum adiponectin levels at baseline predicted the progression from macroalbuminuria to ESRD independently of renal function at baseline. This observation does not preclude adiponectin as a favorable factor during the process of diabetic nephropathy, since the rise in serum adiponectin concentrations may remain a mechanism by which the body compensates for the demands created by the diabetic milieu.

Associations of interleukin-1 (IL-1) gene variation and IL-1 receptor antagonist phenotypes with immunological responses, metabolic dysregulation and type 2 diabetes

The upstream proinflammatory interleukin-1 (IL-1) cytokines, together with a naturally occurring IL-1 receptor antagonist (IL-1Ra), play a significant role in several diseases and physiologic conditions. The IL-1 proteins affect glucose homeostasis at multiple levels contributing to vascular injuries and metabolic dysregulations that precede diabetes. An association between IL-1 gene variations and IL-1Ra levels has been suggested, and genetic studies have reported associations with metabolic dysregulation and altered inflammatory responses. The principal aims of this study were to: 1) examine the associations of IL-1 gene variation and IL-1Ra expression in the development and persistence of thyroid antibodies in subacute thyroiditis; 2) investigate the associations of common variants in the IL-1 gene family with plasma glucose and insulin concentrations, glucose homeostasis measures and prevalent diabetes in a representative population sample; 3) investigate genetic and non-genetic determinants of IL-1Ra phenotypes in a cross-sectional setting in three independent study populations; 4) investigate in a prospective setting (a) whether variants of the IL-1 gene family are predictors for clinically incident diabetes in two population-based observational cohort studies; and (b) whether the IL-1Ra levels predict the progression of metabolic syndrome to overt diabetes during the median follow-up of 10.8 and 7.1 years. Results from on patients with subacte thyroiditis showed that the systemic IL-1Ra levels are elevated during a specific proinflammatory response and they correlated with C-reactive protein (CRP) levels. Genetic variation in the IL-1 family seemed to have an association with the appearance of thyroid peroxidase antibodies and persisting local autoimmune responses during the follow-up. Analysis of patients suffering from diabetes and metabolic traits suggested that genetic IL-1 variation and IL-1Ra play a role in glucose homeostasis and in the development of type 2 diabetes. The coding IL-1 beta SNP rs1143634 was associated with traits related to insulin resistance in cross-sectional analyses. Two haplotype variants of the IL-1 beta gene were associated with prevalent diabetes or incident diabetes in a prospective setting and both of these haplotypes were tagged by rs1143634. Three variants of the IL-1Ra gene and one of the IL-1 beta gene were consistently identified as significant, independent determinants of the IL-1Ra phenotype in two or three populations. The proportion of the phenotypic variation explained by the genetic factors was modest however, while obesity and other metabolic traits explained a larger part. Body mass index was the strongest predictor of systemic IL-1Ra concentration overall. Furthermore, the age-adjusted IL-1Ra concentrations were elevated in individuals with metabolic syndrome or diabetes when compared to those free of metabolic dysregulation. In prospective analyses the systemic IL-1Ra levels were found as independent predictors for the development of diabetes in people with metabolic syndrome even after adjustment for multiple other factors, including plasma glucose and CRP levels. The predictive power of IL-1Ra was better than that of CRP. The prospective results also provided some evidence for a role of common IL-1 alpha promoter SNP rs1800587 in the development of type 2 diabetes among men and suggested that the role may be gender specific. Likewise, common variations in the IL-1 beta coding region may have a gender specific association with diabetes development. Further research on the potential benefits of IL-1Ra measurements in identifying individuals at high risk for diabetes, who then could be targeted for specific treatment interventions, is warranted. It has been reported in the recent literature that IL-1Ra secreted from adipose tissue has beneficial effects on glucose homeostasis. Furthermore, treatment with recombinant human IL-1Ra has been shown to have a substantial therapeutic potential. The genetic results from the prospective analyses performed in this study remain inconclusive, but together with the cross-sectional analyses they suggest gender-specific effects of the IL-1 variants on the risk of diabetes. Larger studies with more extensive genotyping and resequencing may help to pinpoint the exact variants responsible and to further elucidate the biological mechanisms for the observed associations. This would improve our understanding of the pathways linking inflammation and obesity with glucose and insulin metabolism.

Silva Fennica Vol. 13, 1979.

Julkaistu Silva Fennica Vol. 13(4) -numeron liitteenä.

Annales Societatis zoologicae-botanicae Fennicae Vanamo tom. 13

Tiivistelmien kieli saksa.